Minkä väristä on maitosi? Eli mitä suomalainen oppii kotimaastaan ja suomalaisesta yhteiskunnasta selittäessään paikallisia arkipäivän itsestäänselvyyksiä Suomeen muuttaneelle.
 |
| Ensimmästä kertaa suomalaisen järven rannalla. |
Muutin joitakin
vuosia sitten työn perässä Cambridgeen ja suuntasin ensimmäistä kertaa
ruokaostoksille uuden kodin lähellä olleeseen Tescon markettiin. Etsin maitoa
ja nappasin ostoskoriini tutunoloisen sinietikettisen pakkauksen, tosin suomalaiselle
vieraan muovisen kanisterin. Mutta häh, sinisessä pakkauksessa olikin 3,6%
rasvaista täysmaitoa. Punainen osoittautui rasvattomaksi ja vihreä siitä
väliltä lähinnä suomalaista kevytmaitoa vastaavaksi. Samanlaiseen kohtaamiseen
päädyin israelilaisessa ruokakaupassa jokunen vuosi myöhemmin: punainen maito oli
siellä yksiprosenttista ja keltaiseen on lisätty rautaa, lilaan D-vitamiinia ja
kalsiumia, ja niin edelleen.
Niin. Valkoista maitoa ne lehmät kaiketi tuottavat ympäri maailmaa,
mutta kuka keksii pakkausten värikoodit. Eikö kaikenmaailman EU- ja muiden standardien maailmassa maitokoodit olekaan yhtenäisiä? Mitä kaikkea
muuta uutta ja omituista sitä kohtaakaan uudessa kotimaassa? Kuinka paljon
energiaa ja aikaa kuluu niitä monimutkaisempia eroavaisuuksia ihmetellessä?
Vaikka puhuisikin paikallista kieltä,
niin uuteen maahan muuttaessa ei mitään voi ottaa
itsestään selvyytenä. Ei edes maitoa!
Aloin pohtia, mitä kaikkea Suomi tarjoaa tai ei tarjoa sinne saapuvalle, tulipa hän sitten läheltä tai kaukaa?
Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea suomalainen puolisonsa maahan tuonut joutuu
(pääsee!) pohtimaan ja tutkimaan opettaessaan uutta tulokasta maan tavoille?
Kirjoitan tätä
blogia sellaisen onnellisen suomalaisen näkökulmasta, joka on löytänyt
elämäänsä väriä toisesta kulttuurista ja joka näin pääsee toimimaan maahantuomansa
rakkaan ei vain kumppanina vaan myös tämän henkilökohtaisena maahanmuuttoneuvontayksikkönä
ja kieli- ja kulttuurintuntemustoimistona. Toisinaan tämä rooli on työläs,
mutta useimmiten se tarjoaa hupaisia tilanteita ja avaa suomalaiselle
informantille osallistuvan havainnoijan arkipäivän oivalluksia oman kulttuurin
hullunkurisuuksista ja itsestäänselvyyksistä. Kuka onkaan se erilainen ”toinen”?
Kirjoittamisiin!
P.S.Muita teemoja, joista tässä blogissa tullaan kirjoittamaan tai ainakin sivutaan:
Arkipäivä,
antropologia, maahanmuutto, monikulttuurisuus, Suomi, suomalainen kulttuuri,
suomen kieli, ruoka, byrokratia, koti, kotiutuminen, kaupunki, lastenkasvatus,
perhearvot, vuodenajat, talvipukeutuminen
