Suomalaista kaamossisukkuutta

Onnekkaan valoisa hetki eräänä helsinkiläisenä marraskuun iltapäivänä.

Kirpakka syksy on pimentynyt talveksi, ja marraskuu on vaihtunut joulukuuksi. Valkoinen lumipeite antaa vielä odottaa itseään, ja puunrungot seisovat harmaan taivaan alla kankeina ja yhtä apeina kuin maanantaiaamun työmatkalaiset. Väsyttää ja laiskottaa. Hyvänä hetkenä taivaalla loistaa auringoksi kutsuttu valoilmiö, joka tosin haihtuu horisonttiin viimeistään kolmelta iltapäivällä. Selitä siinä sitten tänne muuttaneelle suomalaisen elämän ihanuutta Pohjolassa. Miten selviämme henkisesti hengissä?

Hanki kirkasvalolamppu ja D-vitamiinipillereitä á 20µg. Harrasta ulkoilua ja liikuntaa, joo. Silti ei huvittaisi, mutta huono omatunto käskee toimimaan.  Suomi ei lakkaa olemasta talven pimeinäkään kuukausina. Mikä ihme saa meidät liikkeelle jos nyt ei ihan hirveän tarmokkaina niin ainakin robottimaisen rutiininomaisesti? Velvollisuus kaiketi - ja sisu! Siinä on yksi olennainen selitys suomalaisen ihmisen olemassaololle.

Miehelleni ensimmäinen tieto suomalaisuudesta ja täkäläisestä periksiantamattomuudesta tuli armeijan historianluennolla, jolla kerrottiin talvisodasta. Hänelle kuvailtiin kuinka suomalaiset kamppailivat itsenäisyydestään 105 päivää Neuvostoliiton valtavan suurta sotakoneistoa vastaan. Suomi selvisi uskomattoman sisukkuuden voimin, kiitos uhkarohkeiden sotilaiden. Käsittämätön voima, tahto ja apinanraivo kantoi suomalaisia yli mahdottoman.

Paljon on tapahtunut Suomessa puna-armeijaa moukaroineiden suomalaisten aavesotilaiden jälkeen ja suomalaisilla on muitakin suureellisia syitä iloita kotimaastaan ja sen kansalaisten saavutuksista. Suomi loistaa lähes kaikkien maailmanlaajuisten tilastojen kärkipaikoilla mitattiin sitten tasa-arvoa, taloudellista kehittymistä, elämänlaatua tai korruptoitumattomuutta. On meillä Nobelin palkintojakin pari. Ja imago on muokkautunut tuhansien järvien ja loputtomien metsien maasta startup-yritysten kehdoksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että kaamosankeus ei itse asiassa estä kehittymistä ja uudistumista, vaan päinvastoin, se yhdessä suomalaisen hitauden ja puhumattomuuden kanssa liidättää meidät vakavamieliseen luovuuteen ja tehokkuuteen. Hiljaa hyvää tulee ja hössöttämällä heikkoa. Kaurismäkeläistä vaitonaisuuttakin on arvostettu ja ihailtu jo vuosikymmeniä ympäri maailman, syystä enemmän kuin syyttä.

Olkaamme siis tyytyväisiä talvikauden vaitonaiseen verkkaisuuteemme ja nostakaamme glögimaljat kalseasti pimeneville iltapäivillemme ja erityisesti kotimaallemme Suomelle! 

Hyvää itsenäisyyspäivää!