Jokainen
suomalainen rakastaa Fazerin Sinistä tai tuntee vähintään omatunnon piston
sydämessään tunnustaessaan toisin. Se on käsite. Se on teema. Ja brändi, jota Fazer
vaalii kampanjoissaan. Viime elokuussa ohikulkijat saivat jopa ”soittaa” Fazerin
Sinistä Helsingin Kluuvikadun Fazer-kahvilan julkisivulla. Siitä on tullut
meille sisäänrakennettu kansallissymboli samalla tavalla kuin siniristilipusta,
saunasta ja Sibeliuksesta. Ja tämä kansallistunne ei ole kuviteltua, vaan ihan
käsin kosketeltavaa.
 |
| Tuliaisina saatu Fazerin Sininen odottaa maistajaansa. |
Varmaan maailmasta
löytyy lukuisia vieläkin laadukkaampia suklaita, niitä belgialaisia ja
sveitsiläisiä, joiden kaakaomäärä on korkeampi ja raaka-aineet entistä hienostuneempia,
mutta Sininen nostattaa ylpeyttä rintaan. Vain jo nähdessään sinisen levyn,
rasian tai pelkän tutun logon suomalaisen mieltä lämmittää ja Fazerin Sinisen
äärellä kasvaneen makunystyröitä alkaa kihelmöidä. Mieleen nousee
lapsuustunnelmia, muistoja, hetkiä – nostalgiaa. Karppaajat myöntäkää nyt tekin!
Ulkomailla
asuessa Sinistä tulee ikävä niin kuin jälkiuunileipääkin (jota ei koti-Suomessa
juuri söisikään). Ja tämä Fazerin Sininen on se tuote, jota viedään
tuliaisiksi. Silmät tapittaen, hymynkare suupielissä odotamme vieraan ”aah,
mmm”-reaktiota hänen saadessaan ensimmäistä kertaa Fazerin suklaata.
Käännytystyö Sinisen palvojaksi onkin tärkeä ja vastuullinen tehtävä. Sen voi
tehdä Ota, ota -tyylillä tai niin kuin minä muutama vuosi sitten. Suoritin
nimittäin sokkotestin osallistuessani kansainväliseen seminaariin, jonka osanottajat
tulivat Etelänapamannerta lukuun ottamatta kaikista maailman maanosista. Olin
tietenkin varannut mukaani sinisen levyn. Tarjosin muina naisina kaikille
bussissa mukana olleille palat, ja tyytyväisenä myhäilin Suomi-brändiä
lobbatessani, kun jokainen poikkeuksetta makusteli ihastuneena. Ja paikalla oli
muuten myös kaksi sveitsiläistä ja belgialainenkin.
Mieheni kuuluu hänkin
tätä nykyä Siniseen koulukuntaan. Hän on suorastaan raskaansarjan sinisfani. Ja
reviiri on laajentunut kattamaan hänen lähisukunsa ja muutaman lapsuudenkaverinkin
eri puolilla Israelia noin 3500 kilometrin päässä Helsingistä. Israelissa
kilpailu Suomi-kuvasta on tosin kovaa. Sikäläinen opetusministeriö ja
TV-kanavat tutustuvat mielenkiinnolla suomalaiseen opetusjärjestelmään PISA-tuloksia
ihaillen. Muumit ovat jo vuosia olleet uudemman tulokkaan Angry Birdsien ohella
suomalaisuuden keulakuvia, joiden tuotteet lyövät kuin kuumille kiville. Niin
ja israelilaisilla on myös oma punainen lehmä-suklaansa, jota he pitävät maailman herkullisimpana.
Perinteet ovat
tiukassa, kotoutuminen välillä vaivalloista ja uudessa kotimaassa joutuu joustamaan omista totutuista tavoista. Joskus muutoksen voi kuitenkin ottaa
vastaan lempeästi suklaaseen sulautuen. Siniseen siis.
